Yleisurheiluharrastus näkyy eduksi myös jalkapallokentällä

Yleisurheiluharrastus näkyy eduksi myös jalkapallokentällä – Toivo Takanen, 14, haluaa, että harrastaminen on ennen kaikkea hauskaa
kuvat Piia Vattulainen

Syyspimeä on jo laskeutunut Lehmon ylle, kun Lehmon Pallon P10/11, eli 2010-11-syntyneet pojat,
saapuvat viheriölle lämmittelemään. Viileys ja tihkusateesta kimmeltävä nurmi eivät innostusta
hillitse, sillä tänään ei vedetäkään tavallisia treenejä, vaan pojat pelaavat harjoitusottelun
seuratovereita vastaan. Vastustajana ovat 07-08 -syntyneet B-juniorit, ja nuoremmilla on kova
halu päästä näyttämään taitojaan.

Yksi heistä on sen jo tehnyt. B-junnujen riveistä nimittäin löytyy eräs pelaaja, jonka ikätoverit
lämmittelevät kentän toisella laidalla. 14-vuotias Toivo Takanen—kavereiden kesken Topi—on
nuoresta iästään huolimatta LehPan veteraani, joka on pelannut seuran väreissä lähes kymmenen
vuotta ja kehittynyt niin taitavaksi, että pelaa vanhemmassa ikäluokassa. Jalkapallon lisäksi Topi on
menestynyt yleisurheilussa, ja kesällä voitetut SM-hopeat sadan metrin juoksussa ja pituushypyssä
näkyvät vauhdissa kentällä.

Topin into urheilua kohtaan syttyi isoveljen innoittamana. Jalkapallo vaikutti pienestä pojasta
hauskalta harrastukselta, ja kokeiltuaan pallottelua ensin kerhotoiminnan kautta viisivuotias Topi
lähti veljen matkassa LehPan harjoituksiin. Paria vuotta myöhemmin rinnalle tuli yleisurheilu,
jonka myötä kalenteri on täyttynyt harjoituksista.

• Välillä on ollut vaikeaa yhdistää kahden lajin harjoittelua, kun on paljon treenejä. Hyvällä
  suunnittelulla ja valmentajien tuella on kuitenkin pärjätty. Valmentajat tukevat ja kannustavat
  molemmissa lajeissa, auttavat treenaamisessa ja kaikessa muussa, Topi kertoo.

Puheensorina kentällä vaimenee yhden näistä astuessa kentälle, ja käskyn kuuluessa kumpikin
joukkue lähtee tottuneesti yhteisen valmentajan perään hölkkäämään alkulämpöjä. Illan treenejä
ohjaa Niklas Haaranen, jolle Topi on tullut tutuksi sekä B-junioreita että P10/11:tä valmentaessa.

• Topi on joukkueharjoittelussa valmentajalle helppo ohjattava. Tekee kentällä kovasti hommia ja
  haluaa mennä eteenpäin. Sen lisäksi hän on joukkuepelaaja, joka ottaa muut huomioon. Arvostan
  myös valmentajana sitä, että Topi osaa vaatia myös muilta pelaajilta korkeaa työmoraalia,
  Haaranen sanoo.

LehPan mukana Topi pääsi kilpailemaan jo varhain, ja lämpimästi mieleen on jäänyt Imatralla
pelattu turnaus pian joukkueeseen liittymisen jälkeen. Ottelun jälkeen joka joukkue sai Palloliiton
Vihreän kortin annettavaksi yhdelle pelaajalle, joka peleissä osoitti erityisen hyvää ja reilua
urheiluhenkeä, ja sillä kertaa se annettiin Topille. Tunnustus ruokki treeni-intoa ja muutamaa
vuotta myöhemmin kahdeksanvuotias Topi pääsi 08-joukkueessa mukaan Kokkolassa ja
Särkänniemi Cupissa 2018-19 pelattuihin isoihin turnauksiin.

• Jalkapallossa parhaita urheilumuistoja ovat juuri nuo pelit ja turnausmatkat, yleisurheilussa taas
  joukkuekisat ja ne isoimmat kisat joihin olen päässyt mukaan.

Vaikka Topi on treenannut pienestä pitäen kovaa, ei hän tee sitä otsa rypyssä ja mitalien kiilto
silmissä. Hänelle urheilussa tärkeintä ovat hauskanpito ja kavereiden kanssa pelaaminen.

• Annan asioiden edetä omalla painollaan. Olen pitänyt kentällä hauskaa, treenannut hyvin ja sieltä
  sitten noussut.

Yleisurheilu ja jalkapallo ovatkin hyvä yhdistelmä, sillä molemmissa lajeissa opitut taidot
vahvistavat toisiaan. Liikuntatieteellisissä tutkimuksissa on havaittu etuja niille, jotka ovat lapsina
harrastaneet useampia lajeja ja erikoistuneet vasta varttuneemmalla iällä. Esimerkiksi
urheiluvammojen riski on pienempi, sillä nivelet eivät rasitu toistuvasta harjoittelusta ja lihaksisto
kehittyy monipuolisemmin kuin yhteen lajiin keskittyvillä. Samaa mieltä on myös kentän laidalle
peliä seuraamaan siirtynyt valmentaja Haaranen.

• Varsinkin 14-15-vuotiaiden ikäluokassa monilajisuudesta on suurta hyötyä. Esimerkiksi Topin
  tapauksessa yleisurheilusta saa jalkapalloon tärkeitä ominaisuuksia, kuten nopeutta ja
  räjähtävyyttä. Mielestäni 15-vuotiaana ei ole vielä kiire tehdä ”lopullista” lajivalintaa, mikäli
  pelaaja saa arjen toimimaan jouhevasti. Monilajisuuden hyöty on myös se, että urheilija saa
  vaihtelevia ärsykkeitä sekä monipuolisia liikeratoja lihaksistolle, mikä kehittää kehoa
  tasapainoisemmin. Valmentajien tehtävä on sitten ”kiristää ruuvia” oikealle asetukselle, jotta
  pelaaja ei kuormitu liikaa tai mene ylikuntoon. Topin kaltainen pelaaja tarvitsisi enemmän laadukasta yksilöharjoittelua ja henkilökohtaista
  ohjausta. Se on tämän hetken valmennuksessa haasteena, sillä rajallisilla resursseilla emme aina
  kykene huomioimaan yksittäisten pelaajien tarpeita, Haaranen jatkaa.

Sekä lupaavien pelaajien että valmentajien onneksi suomalainen jalkapallojärjestelmä on viime
vuosina kehittynyt paljon, sillä seurojen keskinäinen kilpailu pelaajista ja valmennuslinjojen salailu
on muuttunut yhteistyöksi niin alueellisella tasolla kuin Palloliiton ajamana valtakunnallisesti.
Myös LehPa on mukana Palloliiton Huuhkajapolku-ohjelmassa, jonka kautta seura saa avukseen
runsaat työkalut ja liiton tuen toimintansa ja pelaajiensa kehityksen avuksi. Yksi ohjelman eduista
on osallistumisoikeus Huuhkajaliigaan, eli Palloliiton järjestämään viralliseen turnaukseen, jonka
pelejä seuraavat liiton edustajat ja valmennuspäälliköt. Huuhkajaliigan tapahtumat ovat yksi
keskeisistä tavoista, joiden kautta sekä joukkueilla että yksittäisillä pelaajilla on mahdollisuus
nousta kohti ammattitasoa. Tämän polun varrella myös Topia kannustaa LehPan
valmennuspäällikkö Jouni Lehtimäki.

• Topin lahjakkuuden huomasin melkein heti aloittaessani LehPassa 2019. Pelaajapulan vuoksi Topi
  oli kutsuttu kaksi vuotta vanhempien joukkueen mukaan pelaamaan. Jo ensimmäisen pelin aikana
  tuli sellainen olo, että tähän poikaan pitää satsata. Olen ollut Topin potentiaalista aktiivisesti
  yhteydessä Palloliiton aluevalmennukseen tämän uran alusta asti ja olen edelleenkin.
  Ensimmäinen yhteydenottoni sinne suuntaan taisi olla: ”Meillä on LehPassa pelaaja, joka teidän
  täytyy tsekata”, Lehtimäki kertoo.

Ilta viilenee entisestään, mutta Lehmon urheilukentällä vauhti vain kiihtyy. Kumpikaan joukkue ei
päästä seuratovereita helpolla, mutta viimein valmentajan pilli katkaisee taiston. Kumpiko sitten
voitti? Vastaukseksi tulee vain olkien kohautus matkalla pukuhuoneelle.

• Olisi hienoa yrittää ammattiurheilijaksi, mutta sitä täytyy vielä miettiä. Haluaisin jatkaa molempia lajeja korkealla tasolla niin kauan kun voin, mutta tekemisen täytyy pysyä hauskana, Topi pohtii ennen kuin jätämme hyvästit.

Nuoren miehen olemus on väsynyt mutta tyytyväinen, eikä suotta: tänäänhän oli kenttä täynnä kavereita puolin ja toisin. Onko sillä lopulta niin väliä, kuka maalit teki, kun oli hauskaa pelata.

teksti Ville Meriläinen, kuvat Piia Vattulainen

juttu julkaistu Pielisjokiseutu-lehdessä 21.12.2024

https://www.pielisjokiseutu.fi/paikalliset/8163180

Takaisin uutisiin